28 February 2017

Robur Sprint 2017

My team: Piitu (5), Igor (2), Kirka (9) and  Diesel (6)















Wonderful sprint dogs and sportsmanship - That is what I saw in my own hometown this weekend. There was a Finnish Championship competition here in Taivalkoski. 

I also drove in four dog class. I'm happy with my dogs galloping all the way, and that I actually had fun driving the 7,5 km track. After two days my team finished as number fourteen. That doesn't sound like much, but I am more happy about the time. First day 20.07 and second day 19.36. Sprint teams go much faster. They only need two minutes for every kilometer, when my team needs nearly three. But it's not bad for a hobbyteam, is it? 

Since my father recently died, I have felt it is a miracle to have arms and legs and to be able to do things. It goes also for this competition. Driving fast in the sunshine feels like a gift or a privilege. Thank you for all the people who made it possible. And all the dogs! After this they are even more dear to me. It is so nice to think about the next trips we will do together in near future. Next week we will hopefully be trekking in Lapland and soon after that it is time for Kuusamo MD. 

Taivalkoskella järjestettiin viikonloppuna SM-tason koiravaljakkokilpailut.  Upeat sprittikoirat ja urheilijat kilpailivat Robur Sprintissä  lyhyillä matkoilla. Lajeina olivat koirahiihto, valjakkohiihto sekä neljän, kuuden ja kahdeksan koiran valjakkoajo.

Osallistuin itsekin neljän koiran luokkaan. Loppusijoitukseni on 14. Olen tyytyväinen siihen, että koirat jaksoivat laukata 7,5 km radan kumpanakin päivänä. Etukäteen minua jännitti ajaminen, mutta kisassa se olikin hauskaa. Oikeastaan toivoin, että koirat kulkisivat vielä kovempaa. 

Rata oli aivan mahtava. Leveä, tasainen ja turvallinen. Mäkinen profiili teki siitä silti raskaan. Valjakkoni vauhti hidastui aina mäen törmällä sen verran, että ehdin vähän juosta, ennen kuin vauhti taas kiihtyi alamäkeen. 

Ensimmäisenä päivänä jouduin ohittamaan matkalla kolme valjakkoa. Kaikki ohitukset sujuivat helposti. Kokenut Piitu ja ensimmäistä kertaa kisannut Igor keulassa eivät olisi voineet paremmin onnistua. Sanoin vain kummalta puolelta mennään, ja ne tottelivat ja laukkasivat ohi. Muutenkaan ne eivät tehneet kisoissa mitään sotkuja, joten sain aivan ehjät ja pysähtymättömät suoritukset kumpanakin päivänä. 

Aikani oli ensimmäisenä päivänä 20.07 ja toisena 19.36. Se on melkein kuusi minuuttia hitaampi kuin voittajalla. Ajattelen sen niin, että oikeat sprinttivaljakot juoksevat jokaisen kilometrin kahteen minuuttiin. Kun minun harrastusvaljakolla jokaiseen kilometriin kului alle kolme minuuttia, niin siihen on pakko olla tyytyväinen. 

Pyöräkoirina valjakossani juoksivat Diesel ja Kirka, joka täyttää toukokuussa 9 vuotta. Satsasin siksi ihan erikoisen paljon lämmittelyyn, koirien hieromiseen ja verryttelyyn ennen ja jälkeen kisan. Se olikin helppoa, kun asun vain 20 km päässä kisapaikalta. Pystyin hoitamaan ja kävelyttämään koiria myös kotona, eikä niiden tarvinnut yöpyä kuljetuslaatikoissa. 

Nyt voin ilokseni sanoa, että Kirka ei tullut kisasuorituksesta edes kipeäksi. Sen täytyy olla osittain glugosamiinin ansiota. Ilman nivelravinnetta ja sopivasti kevennettyä treeniä Kirkan ikäinen koira ei enää pystyisi tällaisiin suorituksiin. Valitettavasti kuitenkin Igorin maha on ollut löysällä kisan jälkeen. Se veti niin kovaa, että suoritus oli sille liian rankka. Siitä voin syyttää vain itseäni. Ei ole koiran vika, jos omistaja pistää sen tilanteeseen, johon sen kunto tai treeni ei vielä riitä. Igor saa nyt tehobaktia ja ruokaa pieninä annoksina. Se on virkeä ja iloinen ja sillä on hyvä ruokahalu, joten uskon mahan paranevan pian. 

Johtuu varmaan siitä, että isäni on äskettäin kuollut, mutta tässä kilpailussa minusta tuntui ihmeelliseltä, että minulla on toimivat kädet ja jalat ja koirat. Tunnen kiitollisuutta siitä, että olen elossa ja että voin tehdä tällaisia asioita. On etuoikeus saada ajaa lujaa omilla koirillaan aurinkoisilla hangilla. Moni ihminen on tehnyt töitä sen eteen.

Kilpailun jälkeen koirani tuntuvat minusta entistä rakkaammilta. On mukava ajatella seuraavia reissuja niiden kanssa. Viikon päästä olemme jo toivottavasti Kilpisjärvellä ja maaliskuun puolivälissä odottaa Kuusamo MD.

 

  

No comments:

Post a Comment

Please comment and subscribe. Voit kommentoida myös suomeksi!